Pohjoisten Andien rinteiltä Perusta löytyy yksi maailman merkittävimmistä kupari–kultamalmivyöhykkeistä. Malmikaivoksia on useita; yksi niistä on La Arena -avolouhos, joka tuottaa kultaa ja kuparia. Vuoden 2024 lopusta alkaen kaivoksen omistajana on toiminut Zijin Mining.

La Arenan kova vulkaaninen kallioperä on porakalustolle erittäin kuluttavaa. Louhinnassa tärkeää on seinämien hallinta ja ennustettavat pengerprofiilit, ja tässä ns. raon räjäytyksellä (pre-splitting) on keskeinen rooli. Siinä varsinaista irrotusta edeltää tarkasti porattu reikärivi, jonka avulla kallioon muodostuu hallittu murtopinta. Näin räjäytys pysyy hallitumpana, seinämät vakaampina ja ylimääräinen lohkeilu vähenee.

La Arenassa raon räjäytyksestä vastaa espanjalainen Acciona, kansainvälisesti toimiva infra- ja kaivosurakoitsija. Acciona käyttää louhoksella 4” uppovasaroita ja 5” porakruunuja; erittäin kuluttavan kivessä työkalujen kestokyky on pitkään ollut haaste. Olosuhteisiin optimaalisimman kaluston löytämiseksi Acciona on tehnyt useita vertailutestejä.

Kesällä 2025 koeporauksissa koitti Robitin vuoro. Testikokoonpanoon kuului Robit® H4 Marathon -uppovasara TD40-niskalla ja sarja kolmea erilaista porakruunua.

Paikan päällä testausta valvoi Robitin poramestari Renato Castro, joka varmisti oikeat työtavat, seurasi tuotteiden kulumista ja kirjasi testaustulokset kuukauden mittaisessa koejaksossa.

Tulokset eivät jättäneet arvailulle sijaa. Robit® H4 Marathon -vasaralla saatiin porattua yhteensä 4 740 metriä; kilpaileva vasara ylsi samoissa oloissa 3 100 metriin. Myös porakruunujen osalta tulokset olivat samankaltaisia. Erittäin kuluttavassa kivessä Robitin kruunuilla porattiin noin 140 metriä, kun kilpailijan kruunut kestivät keskimäärin 65 metriä. Testatuista vaihtoehdoista Extreme Carbide -reunanastakruunu tarjosi parhaan yhdistelmän kestävyyttä ja poranopeutta.

Rohkaisevien tulosten myötä Acciona tutkii nyt Robitin kanssa myös muita kruunumalleja, muun muassa Extreme Carbide -versioita, porametrikustannusten edelleen pienentämiseksi ja tuottavuuden parantamiseksi. Marathon-uppovasara on jo vakuuttanut urakoitsijan käyttöiällään ja 30 % kilpailevaa tuotetta paremmalla poranopeudellaan.

Robitille La Arenan testijakso oli paitsi onnistunut voimannäyttö, myös vahva pohja mahdolliselle pitkäaikaisemmalle yhteistyölle.

Tikkurilassa ratikkatyömaalla, vasemmalta: projektipäällikkö Alexei Kesonen (Destia), Drill Master Raivo Forsel (Robit) ja työmaapäällikkö Kai Jaakkola (Destia).

Vantaan pikaraitiotie, tuttavallisesti Vantaan Ratikka, on vuosikymmeniä kestäneen valmistelun jälkeen päässyt rakennusvaiheeseen. Valmistelevat työt alkoivat keväällä 2025 Tikkurilan rautatieaseman alueella, ja loppuvuodesta työmaita on käynnistetty muuallakin.

Kaksi allianssia, yhteinen tavoite

Vantaan ratikka toteutetaan allianssimallilla, jossa tilaaja, suunnittelijat ja rakentajat toimivat yhtenä tiiminä. Vantaalla hanke on jaettu itä- ja länsiallianssiin: lännen puolella rakentajana toimii Destia. Suunnittelusta vastaavat Ramboll ja Sitowise.

Länsiallianssi ulottuu lentoasemalta Jokiniemeen, ja siihen sisältyy myös Tikkurilan rautatieaseman alittava ratikkatunneli.

Tikkurila on vaativa solmukohta

Destialla Vantaan ratikkahankkeen pohjanvahvistustöistä vastaa projektipäällikkö Alexei Kesonen. ”Yksi koko hankkeen haastavimmista osuuksista osuu Tikkurilan aseman seudulle, jonne rakennetaan noin 800 metrin pituinen maanalainen betonitunneli. Se vaatii mittavia kaivuratkaisuja, joissa Robitin porauskalusto on ollut kriittisessä roolissa”, Alexei toteaa. Tunneli linkittää Tikkurilan junaliikenteen tulevaan raitiotiehen, jonka pysäkki rakennetaan maan alle.

Loppuvuodesta Tikkurilassa on käynnissä paaluseinäprojekti: noin 400 kappaletta Ø610 mm porapaaluseinän paaluja porataan 1–2 metriä peruskallion sisään. Paalutuksessa käytetään Robitin putkitusteriä – Robit® DTH SR pilotti- ja rengasteriä – sekä 18” uppovasaraa.

Porapaalujen lisäksi kaivantoja tuetaan teräspontti- ja settiseinillä. Syvimmillään kaivannon porapaaluseinä ulottuu 13 metriin.

”Kaikki kaivantoseinät ankkuroidaan myöhemmin kalliopunosankkureilla, jotka porataan uppovasaralla suojaputkella Robitin läpiporattavilla Robit® Prime DT avartimilla ja piloteilla. Tunnellikaivantoon porataan myös 220 mm porapaalujuuritapit. Tunnelin pohjalaattaan asennetaan 323 mm porapaaluja. Koko kriittinen porakalusto on peräisin Robitilta, ja se on toiminut luotettavasti”, Alexei kertoo.

Paaluseinien paalutus käynnissä työmaalla.

Robit palvelee paikan päällä

Robitin Sales Manager Jonne Merikanto täydentää, että työkalujen lisäksi Robit palvelee ratikkahanketta teroittamalla asiakkaan pilottikruunuja ja huoltamalla vasaroita Suutarilan toimipisteessä. Myös Robitin Drill Master Raivo Forsel on Destian käytettävissä aina tarpeen mukaan. ”Destialla on kyllä niin hyvät porarit etteivät he juuri apuja kaipaa”, Raivo naurahtaa.

Keskeinen sijainti tuo haasteita

Tikkurilan työmaa sijaitsee junaradan läheisyydessä, tiiviisti kaupungin keskustassa. ”Tämä asettaa työlle merkittäviä rajoitteita, keskeisimpinä julkinen liikenne, liikenteenohjaus ja rajalliset työskentelytilat”, Alexei selittää.

”Tällaisissa haastavissa kohteissa allianssimalli on osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi. Allianssin suurin etu on joustavuus ja kyky reagoida nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Malli mahdollistaa sen, että tilaaja, suunnittelija ja rakentajat voivat yhdessä kehittää ja muuttaa suunnitelmia melkein reaaliajassa, jotta kuhunkin tilanteeseen löydetään sopivimmat ratkaisut.”

”Näin kaivannon alkuvaiheessa suurimmat haasteet odottavat todennäköisesti maan alla. Odotettavissa on etenkin suuria määriä paineellista pohjavettä ja heikkolaatuista kalliota. Allianssimallin yhteistyökyky on ratkaiseva näiden geoteknisten ongelmien tehokkaassa hallinnassa ja ratkaisemisessa.”

Tikkurilan asemalla perustustyöt jatkuvat hyvän matkaa vuoden 2026 puolelle. Keväällä on vuorossa paaluseinien ankkurointi 45° kulmassa peruskallioon Robitin läpiporattavilla Prime DT -järjestelmillä. Samaan aikaan Vantaan ratikan rakentaminen laajenee vaiheittain muillekin reiteille. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, Vantaalla raitiotieliikenne alkaa loppuvuodesta 2029.

Neuvonpidossa vasemmalta: Robitin Drill Master Raivo Forsel, Destialta työnjohtaja Ahti Liivak, työmaapäällikkö Kai Jaakkola ja työnjohtaja Santeri Niemi.

Vuonna 1987 kolmisenkymmentä kilometriä Sodankylän kirkonkylältä pohjoiseen malminetsijät tekivät lupaavan löydön: kivinäytteistä löytyi nikkeliä ja kuparia. Pian kävi ilmi, että tämä Kevitsan malmilöytö oli yksi Suomen kaikkien aikojen suurimmista.

1990-luvulla ja 2000-luvun alussa esiintymän valtaus siirtyi kaivosyhtiöltä toiselle, ja kesti vuoteen 2012 ennen kuin louhinta alkoi. Vuodesta 2016 Kevitsan avolouhos on ollut ruotsalaisen Bolidenin omistuksessa. Vuonna 2024 siellä rikastettiin lähes 10 miljoonaa tonnia malmia, pääosin nikkeliä ja kuparia, mutta myös kobolttia, platinaa, palladiumia ja kultaa.

Tänä päivänä Boliden Kevitsan monimetallikaivos on yksi Suomen suurimpia kaivoksia. Se työllistää suoraan ja välillisesti satoja ihmisiä Lapissa ja tuo alueelle tuntuvia verotuloja. Tuotannon on arvioitu jatkuvan pitkälle 2030-luvulle.

Vastuullista metallintuotantoa arktisissa oloissa Ruotsalaisen metalliyhtiö Bolidenin strategian ytimessä ovat vastuullinen kaivostoiminta, kiertotalous ja vihreän siirtymän kannalta keskeisten metallien tuotanto. Boliden Kevitsan monimetallikaivos on tässä kokonaisuudessa tärkeä palanen.

“Kevitsan kallioperä on kaikin puolin vaativa. Kivi on sekä sitkeää että erittäin kuluttavaa”, kertoo Boliden Kevitsan porauksen kehityskoordinaattori Juha Ranta.

”Malmivyöhykkeiden, sivukiven ja tarvekiven ’sillisalaatti’ on muotoutunut tuhansien vuosien aikana. Kuparin ja nikkelin seassa kulkee myös kobolttia, platinaa, palladiumia ja kultaa, ja jokainen vyöhyke käyttäytyy poratessa hieman eri tavalla.”

Sodankylän luonnonolot eivät nekään helpota louhintatyötä. ”Kaivoksen pohjavesi on talvella umpijäässä. Vasaran on toimittava yhtä varmasti 40 asteen pakkasessa kuin kesällä +35 asteen helteessä. Se on kalustolle kova yhdistelmä”, Juha kertoo.

Teknologisesti Kevitsa on huippumoderni kaivos. Tuotantoporaus tapahtuu lähes kokonaan etäohjauksella. Operaattorit seuraavat valvomon näytöiltä poravaunujen työskentelyä louhoksessa kellon ympäri.

Miehittämätön poravaunu ja kaksi miestä Kevitsassa: Kimmo Kangas (vas.) ja Juha Ranta.

Robitin H8-uppovasaraa testataan ja kehitetään yhdessä 

Vuoden 2025 alkupuolelta lähtien Robitin H8 DTH-vasaraa on testattu ja kehitetty Kevitsassa yhdessä Bolidenin kanssa, kertoo Robitin Sales Director Kimmo Kangas.

”Operaattoreiden palaute on ollut rohkaisevaa: H8:lla on helppo porata, tunkeutuvuus on hyvä, ja kesto vaikuttaa lupaavalta”, Kimmo sanoo.

H8-vasaraa on testattu kahden erilaisen 229 mm porakruunun kanssa, jotta vasaran ja kruunun suorituskyky saadaan optimoitua Kevitsan oloihin.

H8 ei toki ole ensimmäinen vasara, jota on testattu Kevitsan vaativassa kivessä. Muualla hyvin suoriutuneista työkaluista on Lapissa usein paljastunut heikkouksia. ”Täällä esimerkiksi kiven kovuus ja iskun takaisinheijastuminen voivat olla sellaisia mitä ei muissa kaivoksissa tule esiin”, Juha Ranta kuvaa.

Yhteistyö Robitin tuotekehityksen kanssa on ollut tiivistä. ”Kun on todettu, että jokin komponentti ei kestä, olemme yhdessä miettineet, mitä sille tehdään. Vaihdetaanko materiaalia vai suunnitellaanko osa kokonaan uudestaan. Viime aikoina on keskitytty erityisesti vasaran kulutuskestävyyteen, ensin ’sisuskaluihin’ ja nyt yhä enemmän rungon kestävyyteen”, Juha kertoo. H8-vasarasta on Kevitsassa käytössä “Marathon”-versio, jossa ulkokuori on pinnoitettu kulutusta vastaan. Tavoitteena on pidentää käyttöikää ja vähentää sekä seisokkeja että varaosatarvetta.

Askel kohti taloudellisempaa ja kestävämpää louhintaa 

Boliden tähtää johdonmukaisesti ympäristöystävälliseen ja kustannustehokkaaseen louhintaan. ”Yksi sen osa-alue on porakalusto, jolla voidaan saada suuriakin kustannussäästöjä sekä itse kalustossa että polttoainetehokkuudessa”, Juha toteaa.

”Kaluston kestävyys ja toimintavarmuus näkyvät suoraan porametrikustannuksissa. Kulutuskestävyyden parantuessa materiaalivirrat ja siten kustannukset vähenevät.”

”Materiaaleja taas voidaan kehittää uusilla pintakäsittelymenetelmillä kulutuskestävämpään suuntaan. Toimintavarmuus paranee, kun heikoksi todettuja komponentteja muotoillaan ja suunnitellaan uudelleen.” H8-vasaran testaus Kevitsassa on osa tätä kokonaisuutta.

”Näillä teoilla kohti taloudellista louhintaa, vihreät arvot huomioiden”, Juha Ranta kiteyttää.