Viime vuonna Oregonin osavaltion pääkaupungissa Salemissa tehtiin massiivinen geotekninen operaatio: kongressirakennus nostettiin kokonaisuudessaan irti maasta. Robitin mikropaalut olivat tärkeä osa mutkikasta prosessia.

Oregonin State Capitol eli osavaltion kongressitalo on historiansa aikana kohdannut monia vastoinkäymisiä. Ensimmäinen Capitol paloi vuonna 1855 – vain muutama kuukausi rakennuksen vihkimisen jälkeen. Toinen Capitol koki saman kohtalon vuonna 1935.

Tuli ei kuitenkaan ole ainoa kongressitaloa uhannut luonnonvoima. Suuri osa Oregonin maaperästä, Salem mukaan lukien, kuuluu tektonisesti aktiiviseen ns. Kaskadien siirroslinjaan. Vuoden 1993 maaliskuussa 5,6 magnitudin maanjäristys – voimakkain alueella yli vuosikymmeneen – halkaisi Capitolin kupolin ja sai aikaan laajan pullistuman sen länsipään seinään. Osa rakennuksesta oli remontissa tämän jälkeen lähes kaksi vuotta.

Seuraavina vuosikymmeninä Oregonin viranomaiset selvittelivät, miten historiallinen rakennus voitaisiin parhaiten suojata uusilta maanjäristyksiltä. Punnittuaan eri vaihtoehtoja komitea päätyi seismiseen eristykseen, jossa rakennuksen perustukset nostetaan ns. heilurieristimien ja seismisen nivelen varaan. Näin koko rakennuskompleksi voisi maanjäristyksen aikana liikkua itsenäisesti mihin suuntaan tahansa maaperään nähden.

Se ei olisikaan aivan pikkujuttu, koska koko Capitol-rakennus pitäisi nostaa irti maasta. Tämä saataisiin aikaan rakentamalla sarja tukitorneja, joiden päällä rakennus lepäisi seismisen eristysjärjestelmän rakentamisen ajan. Rakennusta oli jo vuosia vaivannut myös tilojen puute, joten samalla päätettiin rakentaa uusi kellarikerros.

Geoteknisten töiden pääurakoijaksi valittiin Pacific Foundation, perheyritys, jonka kotipaikka on Vancouver Washingtonin osavaltiossa. Yritys aloitti pienimuo-toisen poraustoiminnan vuonna 2012; sen jälkeen siitä on kasvanut merkittävä urakoitsija, joka pystyy vastaamaan mutkikkaisiinkin geoteknisiin haasteisiin.

Mitä haasteisiin tulee, Capitolin hanke oli kaukana tyypillisestä työmaasta, jossa – vähän yksinkertaistaen – tullaan paikalle, porataan paalut maahan, ja siinä kaikki. Tässä tapauksessa ensimmäinen haaste oli päästä rakennuksen alle ja kaivaa sinne tarpeeksi tilaa poravaunuille. Tämä vaihe alkoi loppuvuodesta 2022.

Työt jatkuivat koko seuraavan vuoden. Mikropaalu-ja porattiin maaperään koko rakennuksen mitalta. Parhaimmillaan töissä oli samaan aikaan seitsemän poravaunua ahtaissa tiloissa, joiden yllä oli liikkumisvaraa paikoin vain muutama sentti.

Kaksi kolmasosaa mikropaaluista oli Robitin putkitusteriä ja uloin kolmannes kaksoisrotaatiojärjestelmiä. Mikropaalujen päälle rakennettiin yhteensä 175 tukitornia, joiden varassa rakennus tulisi lepäämään projektin valmistumiseen asti. Tornien rakentamisesta ja tunkkauksesta vastasivat luotetut yhteistyökumppanit.

Jouluun 2023 mennessä kaikki 722 mikropaalua oli saatu asennettua. Tammikuun lopulla 2024 rakennus lepäsi kauttaaltaan tukitornien varassa ja seismisen eristysjärjestelmän sekä uuden kellarikerroksen rakentaminen saattoi alkaa.

Pacific Foundationille Capitolin projekti oli monella tapaa poikkeuksellisen vaativa. Tarvittiin huomattavat määrät rakennusteknistä osaamista, huolellista suunnittelua ja eri osapuolien koordinointia, jotta aikataulussa pysyttiin työn laadusta ja turvallisuudesta tinkimättä – puhumattakaan siitä, että osavaltion parlamentti kokoontui päivittäin vain pari metriä työmaan yläpuolella.

Capitolin rakennustyöt jatkuvat vuoden 2025 puolelle. Projektin päätyttyä historiallisen marmorirakennuksen pitäisi vihdoin olla suojassa tulevilta maanjäristyksiltä.

Tukitorneja pystytettiin koko rake nnuksen pinta-alan mitalta.

1960- ja 70-luvulla painia seuranneille penkkiurheilijoille Oulun Pyrintöä edustaneen Kauno Määtän nimi tuli tutuksi: Kauno voitti nimittäin kreikkalais-roomalaisen painin Suomen mestaruuden painoluokassaan useita kertoja. Leipätyönsä puolesta Kauno ei komeillut otsikoissa, vaikka luotettava ammattimies olikin: hän porasi kaivoja.

Kaivonporaajan ura jatkuikin eläkepäiviin saakka, ja siirtyi myös seuraaville polville. 1980-luvun lopulla Kaunon alakouluikäiset tyttärenpojat Sami ja Simo Manninen saivat kipinän päästessään apupojiksi kaivonporauskeikalle.

Kipinästä syttyi pysyvä innostus, ja sen seurauksena syntyi lopulta vuonna 2012 veljesten oma yritys Oulun Porakaivot Oy. Koko Suomen alueella toimivan yrityksen pääliiketoimintaa ovat suurten kiinteistöjen energiakentät, joihin porataan useita maalämpökaivoja. Oulun Porakaivot hoitaa myös kenttien suunnittelun ja luvittamisen, ja asiakkaita on laajalla skaalalla julkiselta sektorilta liikekiinteistöihin ja taloyhtiöihin. Yksittäisiä maalämpö- ja vesikaivoja porataan runsaasti myös omakotitaloille ja muihin pienkohteisiin.

Kuudella poravaunulla operoiva Oulun Porakaivot on ollut jo pitkään Robitin sopimusasiakas ja käyttää kaikissa peruskulutusosissa kuten tangoissa, rengasterissä, porakruunuissa ja piloteissa Robitin tuotteita. Oulun Porakaivojen suunnitteluinsinööri Panu Haulos on havainnut poratarvikkeiden laadussa tervetullutta kehitystä.

”Kulutusosien luotettavuus on tällä alalla A ja O. Kaivot ovat yhä syvempiä – jopa 450 metriä – ja tontit usein ahtaita: ei ole välttämättä tilaa porata toista reikää jos ensimmäinen jää vajaaksi. Meidän on kulutusosissa katsottava porametrin hintaa kokonaistaloudelliselta kannalta: millaista on suoritusvarmuus, porausnopeus ja polttoaineen kulutus. Robitin tuotteet ovat olleet tasalaatuisia ja luotettavia ja kestäneet hyvin syvissäkin kaivoissa. Ja tämän päivän vasarat ja kruunut ovat kestävämpiä kuin ennen”, Panu kertoo.

Robit on noin vuoden ajan kehittänyt kaivonporaukseen uutta neljän tuuman DTH-vasaraa, joka on saanut tuotenimen H4. Testaaminen yhteistyössä asiakkaiden kanssa on keskeinen osa tuotekehitystä. Asiakaspalautteen perusteella H4-vasaraa optimoitiin ja se sai lopullisen muotonsa. Robitin Sales Director Kimmo Kangas lähestyi kehitystyössä mukana ollutta Oulun Porakaivoja mahdollisuudella testata uutta vasaraa ensimmäisten joukossa. Sopiva testityömaa löytyikin Helsingistä, taloyhtiön tulevalta energiakentältä johon porataan 23 kaivoa 390 metrin syvyyteen. Kimmo on seurannut H4-vasaran kehitystyötä alusta asti ja todennut sen potentiaalin.

“H4-vasaran toimivuus, luotettavuus ja tunkeutuvuus ovat erittäin hyviä. Olennaisin parannus on kuitenkin polttoaineen kulutus, joka on huomattavasti pienempi kuin kilpailijoilla. Tyypillisesti esimerkiksi 200 metriä syvässä kaivossa kompressori syö polttoainetta noin kaksi litraa metriltä. H4-vasaraa käyttämällä on päästy parhaillaan puoleentoista litraan. Se on ratkaiseva ero”, Kimmo sanoo.

H4-vasaran valtteihin kuuluu huomattavan pieni polttoaineen kulutus.

Panu Haulos vahvistaa, että Oulun Porakaivojen testityömaan porauksissa on H4:llä saavutettu todella matalia polttoaineen kulutuslukemia, vaikka testaus Robitin kanssa vielä jatkuukin. Yhteistyö on muutenkin tiivistä.

”Robitin kohdalla kotimainen tuotanto on meille ehdottomasti plussaa: saamme osia nopealla vasteajalla. Robit myös reagoi nopeasti tarpeisiimme, tarvittaessa kellon ympäri. Robit on pystynyt auttamaan myös erityistilanteissa, kun tarvittavaa tuotetta ei ole löytynyt suoraan hyllystä. Meillä oli esimerkiksi projekti, jossa porattavan reiän oli oltava ehdottoman suora. Robit teki meille ohjaavan erikoistangon, jolla homma hoitui”, Panu sanoo.

Monella elinkeinoelämän sektorilla kasvukäyrät ovat viime aikoina kääntyneet alaspäin. Lämpökaivomarkkinoilla tällaista huolta ei ainakaan Oulun Porakaivoilla ole näköpiirissä.

”Suunta on ylöspäin, kysyntä kasvaa ja monipuolistuu koko ajan. Siihen on toki vaikuttanut myös tekninen kehitys kun voidaan porata syvempiä kaivoja. Suomen mittakaavassa varsinkin Helsingin kaupunki on edistyksellisyydessään vahva veturi alalla. Fossiilisesta kaukolämmöstä irti pyristelevä kaupunki on helpottanut maalämmön lupaprosesseja ja selkeyttänyt sääntelyä”, Panu toteaa.

Kuvassa vasemmalta: Oulun Porakaivojen Ville Alanko, Simo Manninen, Sami Manninen (tj.) ja Panu Haulos; oikealla Robitin Kimmo Kangas.

OCI, LLC on vuodesta 1997 asti palvellut Yhdysvaltain porausalaa Pennsylvanian Brookvillessä sijaitsevasta päämajastaan käsin. Sen ydinliiketoimintaa on poratyökalujen ja -järjestelmien suunnittelu ja rakentaminen, myynti, vuokraus ja huolto sekä asiakkaiden konsultointi porausmenetelmien ja -materiaalien suhteen.

Osa OCI:n monipuolista myyntitarjoomaa ovat Down the Hole -vasarat ja iskunvaimentimet. Brittiläinen Bulroc oli jo 1970-luvulla johtavia DTH-vasaroiden valmistajia. Jim Rupert, yksi OCIn perustajista, oli mieltynyt Bulrocin vasaroihin jo 1980-luvun alkupuolelta. Niinpä kun OCI perustettiin 1990-luvulla, yhteistyö Bulrocin kanssa alkoi kuin luonnostaan.

Robit osti Bulrocin vuonna 2016, ja sama menestyksekäs kumppanuus jatkuu tänä päivänä OCI:n ja Robitin välillä. Robitin DTH-vasarat ja muun muassa paalutustyökalut ovat tärkeä osa OCI:n tuotevalikoimaa.

“Suunnittelemme ja valmistamme itse massatuotantona omia tuotteita, kuten mikropaaluputkia ja niihin liittyviä työkaluja. Tarjoomaamme kuuluu niskoja, erilaisia porausputkia, kelly-tankoja ja monenlaisia poraletkan osia ja tarvikkeita. Emme ole yhden tuotelinjan varassa; pystymme myös itse valmistamaan poraustyökaluja hyvinkin erikoistuneisiin tarpeisiin”, kertoo Dave Franklin, OCI:n Technical Sales and Project Manager.

OCI:n ja Robitin kumppanuus tulee jatkossakin palvelemaan porausalan tarpeita kautta Pohjois-Amerikan.

“Koemme, että meillä on vahva ja läheinen suhde Robitin kanssa, ja näköpiirissä on paljon uusia mahdollisuuksia lähitulevaisuudessa ja kauempanakin. Asiakkaamme ovat aina olleet tyytyväisiä Robitin työkaluihin ja saamaansa palveluun, jota voimme tiimityönä heille tarjota. Yhdessä tarjoamme täyden tuote- ja palvelupaletin”, Dave Franklin kiteyttää.

Kuva: OCI:n päämaja sijaitsee Pennsylvanian Brookvillessa.

Niin sanottu Bushveldin magmakompleksi Etelä-Afrikassa on yksi maailman merkittävimmistä geologisista muodostumista kokonsa, ikänsä ja mineraalirikkauksiensa ansiosta.

Bushveldin magmakompleksi on maankuoren suurin kerrosintruusio. Hieman yksinkertaistaen kerrosintruusio tarkoittaa maanalaista kivimuodostumaa, joka on syntynyt magman jäähtyessä ja jähmettyessä kerroksittain kuin kakku. Kukin kerros voi sisältää eri mineraaleja eri pitoisuuksina, minkä vuoksi kerrosintruusiot ovat erityisen kiinnostavia niin geologeille kuin kaivosyhtiöillekin.

Bushveldin kompleksi pitää sisällään maailman suurimmat tunnetut esiintymät platinaryhmän metalleja, kromia ja vanadiinia. Suurin osa kromivarannosta on keskittynyt kompleksin itäreunalle, joka kulkee Limpopon, Etelä-Afrikan pohjoisimman provinssin, halki. Yksi merkittävimmistä kromimalmin tuottajista Limpopossa on Dwarsrivierin kaivos, joka sijaitsee noin 130 km kaakkoon Polokwanesta, provinssin pääkaupungista.

Toiminta käynnistyi Dwarsrivierin kaivoksella vuonna 1999. Vuodesta 2015 lähtien se on ollut Assore South African omistuksessa. Kaivos tuottaa vuosittain yli miljoona tonnia kromimalmia.

Kaivosalalla vallitsee kova kilpailu, ja kustannusten kurissa pitäminen tärkeää – ja tämä pätee luonnollisesti myös poratyökaluihin. Hiljakkoin Dwarsrivierin kaivoksella siirryttiin käyttämään Robitin Top Hammer -kulutusosia.

“Työssä on olennaista varmistaa, että räjäytysreikien poraus tapahtuu nopeasti, tehokkaasti ja budjetin puitteissa. Ykkösprioriteetteja ovat laatu ja kustannukset”, sanoo Dwarsrivierin Mining Manager Dewet Pretorius.

Kustannus- ja laatutekijöiden lisäksi Dwarsrivier oli etsinyt kulutusosien toimittajaa, jolla olisi siihenastista kumppania tehokkaampi jälkimyyntipalvelu.

“Robitin työkaluilla kokonaiskustannuksemme ovat laskeneet, tuotanto on tehostunut, ja Robitin tiimi tarjoaa meille jatkuvasti myös hyvää asiakaspalvelua”, Pretorius kertoo.

Noin 70% maailman kromivaroista sijaitsee Etelä-Afrikassa, ja maa on maailman suurin ferrokromin tuottaja. Dwarsrivier tulee kantamaan kortensa tähän kekoon vielä pitkään: nykyisen suunnitelman mukaan kaivoksen elinkaari jatkuu hyvän matkaa 2040-luvulle asti.

Kuvassa vasemmalta: Babra Shai, Site supervisor, Robit – Dewet Pretorius, Mine Manager, Dwarsrivier – Trevor Van Biljon, Area Sales Manager, Robit

1800-luvun lopulla eteläisen Länsi-Australian tietyillä kulmilla podettiin kovaa kultakuumetta. Malminetsijöiden joukossa oli veljeskaksikko Shetlanninsaarilta, Lawrence ja George Sinclair. He osuivat lopulta kultasuoneen parikymmentä kilometriä pohjoiseen Dundasista, jossa oli jo tunnettu löydös. Veljekset tajusivat nopeasti, että kultaesiintymä oli tavattoman rikas. Sinclairit perustivat paikalle kaupungin ja antoivat sille nimeksi Norseman – heidän hevosensa mukaan.

Nykyään tuo Länsi-Australian kolkka tunnetaan Goldfieldsinä. Central Norseman Gold Mine perustettiin sinne vuonna 1935 ja se toimi vuoteen 2014 asti, ja oli siten Australian pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut kultakaivos. Toimintansa aikana se tuotti yli 150 tonnia kultaa.

Alueen kultavarannot eivät tuona aikana suinkaan ehtyneet. Muutamaa vuotta myöhemmin australialainen kullantuottaja Pantoro Limited hankki 50 prosentin omistusoikeuden Norseman Gold Projectiin ja otti vuonna 2022 uudelleen käyttöön kolme kaivosta: Norseman OK:n maanalaisen kaivoksen sekä Scotian ja Green Lanternin avolouhokset.

Norsemanin OK:ssa sopimusurakoitsijana toimii Westauz Mining, jonka päämaja on Kalgoorliessa Länsi-Australiassa. Robitin myyntipäällikkö Steve Tedgen ehdotuksesta Westauz suostui testaamaan kehitysporakruunuja Norseman OK:ssa joulukuussa 2022. Robitin porakruunujen metrikustannukset osoittautuivat kilpailijoita selvästi pienemmiksi, ja Westauz solmi porakulutusosista sopimuksen Robitin kanssa vuoden 2023 alussa.

“Vuoden mittaan toiminnan volyymi OK:n kaivoksessa on koko ajan kasvanut, kun kaivostunneli on saatu kuntoon ja kultamalmiin on päästy kiinni. Westauz käyttää nyt Robitin Top Hammer -porakruunuja, tankoja, niskoja ja holkkeja”, kertoo Steve Landreth, Robitin Vice President Australasia.

Westauz on ilmaissut tyytyväisyytensä Robitin positiiviseen palveluasenteeseen ja yhteistyöhalukkuuteen. “Sopimuksen alkuvaiheessa Westauz pyysi meitä tekemään muutamia muutoksia kehitysvaiheen porakruunujen muotoiluun. Suunnittelutiimimme teki toivotut muutokset, ja parannetulla porakruunulla on saatu tuottavuus nousemaan. Olemme saaneet Westauzilta erittäin positiivista palautetta pääjohtajatasolta projektipäällikköön ja porareihin asti”, toteaa Steve Landreth.

Westauzille Norseman-projekti on tuonut merkittävää kasvua liiketoimintaan. Norsemanissa riittää kaivostyötä vielä pitkäksi aikaa: nykyisten arvioiden mukaan alueen jäljellä olevat kultamalmivarat ovat noin 136 tonnin luokkaa.

Kuva: Westauzin tunnelijumbo työssään & Norsemanin kaupungille nimen antanut hevonen on saanut oman patsaan.

Platina ja palladium ovat jalometalleja, joiden tietyt ominaisuudet tekevät niistä korvaamattomia monissa teknologian sovelluksissa, erityisesti katalysaattoreissa. Molemmat mineraalit ovat melko harvinaisia ja niitä esiintyy vain harvoilla alueilla maailmassa. Yksi niistä on Beartooth-vuorten pohjoisreunalla Montanassa Yhdysvalloissa.

Alue tunnetaan geologien keskuudessa Stillwater-kompleksina, ja siellä on kaksi maanalaista kaivosta, Stillwater ja East Boulder – tosin “maanalainen” saattaa ajatuksena johtaa vähän harhaan, koska mineraalivarat sijaitsevat vuoristossa yli 2 700 metrin korkeudessa.

Kaivosten omistaja on Sibanye-Stillwater Group, yksi maailman suurimmista platinan ja palladiumin tuottajista. Stillwaterin kaivos on ollut toiminnassa lähes 40 vuotta, ja se tuottaa vuosittain noin 7 000–8 500 kg platina- ja palladiumkonsentraattia.

Heinäkuusta 2022 lähtien Sibanye on käyttänyt Stillwaterin kaivoksen jumbo- ja pulttausporauksissa Robitin kulutusosia. Sopimusta edelsi tiivis yhteistyö Robitin ja heidän jakelijansa, Idahon Kelloggissa pääkonttoriaan pitävän NISSin (Nasco Industrial Services & Supply) kesken. Yhteistyö hyödytti molempia osapuolia.

“Olimme etsineet luotettavaa jakelijaa, jonka vetoavulla saisimme parannettua markkinaosuuttamme lounaisen Yhdysvaltojen kaivossektorilla. Palkkasimme tehtävään konsultin, ja yksi USA:n suurimmista kaivosyhtiöistä suositteli NISSiä”, kertoo Robitin Sales Engineer Leif Olmstead.

“NISS:llä oli valmiiksi erinomaiset kontaktit kaivoksiin heidän muiden tuotteidensa kautta. Porakulutusosia he eivät aiemmin olleet jaelleet, mutta tästä tuli molemmille osapuolille win-win-tilanne: Robit sai vahvemman jalansijan uudella markkinalla, ja NISS sai laajennettua tuotevalikoimaansa”, Leif selittää.

Stillwaterin kaivos Montanassa oli ensimmäinen asiakkuus, jonka Robit voitti NISSin avulla. Stillwater on suuren mittakaavan operaatio, jossa louhitaan “ramp and fill” -menetelmällä: kallioon louhitut aukot täytetään uudelleen sivukivellä ja kaivannaisjätteellä, kun malmi on poistettu. Jumbotyössä kaivoksessa käytetään Robitin 3 200 ja 4 305 mm peränporaustankoja ja 45 mm:n semiballistisia kruunuja; pulttaukseen käytetään R28-R28 M/M Hex Steel -tankoja. Sibanye-Stillwater on työkaluihin varsin tyytyväinen.

“Asiakas on kertonut tankojen käyttöiän parantuneen edelliseen toimittajaan verrattuna. Jumbokruunut ovat edellisiä nopeampia ja niissä on vähemmän jumiutumisongelmia”, sanoo Leif.

Työt Stillwaterin kaivoksella eivät ole päättymässä lähiaikoina: kaivoksen arvioitu elinkaari ulottuu pitkälle 2050-luvulle. Robitin ja NISSin osalta Stillwaterista muodostui lupaava alku heidän tuleville yhteistyöprojekteilleen.

Kuva: Beartooth-vuoret sijaitsevat aivan Yellowstonen kansallispuiston kyljessä.