Suomalaisella telakkateollisuudella menee nyt hyvin. Se näkyy muun muassa Meyerin Turun telakalla, jossa tilauskirjat ovat täynnä pitkälle 2020-luvun puolelle. Lisäkapasiteetin varmistamiseksi sinne nousee nyt uusi, pohjoismaiden suurin pukkinosturi.

Turun telakkahistoria alkoi Aurajoen suulla melkein kolmesataa vuotta sitten. Uusin telakka rakennettiin Pernon kaupunginosaan 1970-luvulla, ja siitedes sieltä on lähtenyt maailmalle pitkä letka tankkereita, rahtilaivoja, ja ennen kaikkea matkustajalaivoja ja ylellisiä risteilyaluksia.

Telakan maisemakuvaa on alusta asti hallinnut 600 tonnin pukkinosturi, joka nousee 105 metrin korkeuteen. Sen avulla nostetaan telakalla valmistuneet, pienen kerrostalon kokoiset aluksen suurlohkot telakka- altaaseen, jossa ne liitetään yhteen.

Tuplasti lisää nostokapasiteettia

Tilauskirjan täyttyessä, ja alusten kasvaessa edelleen suuremmiksi, lisäkapasiteetin tarve alkoi tulla ilmeiseksi. Siksi satama-altaassa suunnitellaan nyt uuden, entistä jykevämmän nosturin rakentamista. Sen nostokapasiteetti tulee olemaan 1 200 tonnia, eli kaksi kertaa vanhaa nosturia suurempi. Se tulee kohoamaan 122 metrin korkeuteen. Siten myös nostokorkeus kasvaa yli 10 metrillä.

Telakalla on ollut kolme uppovasaraporalaitetta täydessä työn touhussa jo ennen nosturityömaata. Aiemmin terästehtaalta tulevat levyt on varastoitu ulkotiloissa; nyt niille rakennetaan oma halli. Sen perustuksiin on porattu satoja 170 ja 220 mm paaluja vaativissa oloissa.

– Valitsimme sopivat terämenetelmät yhteistyössä urakoitsijan kanssa varmistaaksemme, että kaikki sujuu suunnitellusti. Tässä onnistuttiinkin: paalutus pysyi aikataulussa ja toimitukset tulivat ajallaan, kertoo Robitin Senior Specialist Kari Juntunen.

Uusi ja vanha rinta rinnan

Kesällä 2017 paalutustyössä on siirrytty jo uuden pukkinosturin perustuksiin, ja itse nosturin pystytystyö alkaa seuraavassa vuodenvaihteessa. Vanha nosturi ei toki sekään joudu romuttamolle – se vain siirtyy kiskoilla hieman taaksepäin. Kesästä 2018 alkaen Turun telakan siluettia hallitseekin yhden asemesta kaksi Goljattia.

Sähkön tuotanto, tienrakennus, keinokastelu, rautatietunnelit – kun Thaimaassa rakennetaan talouden selkärankaa, taustalta löytyy usein Robitin kumppani, urakoitsija nimeltä Right Tunnelling Ltd.

Vuonna 2000 perustetun Right Tunnellingin ensimmäinen projekti oli tunnelinkaivuu massiivisen Khun Dan Prakan Chon -padon rakennustyömaalla Nakhon Nayokin provinssissa. Padon valmistuttua vuonna 2005 lähiseudun asukkaiden pelloille on riittänyt kasteluvettä, ja tulvien aiheuttamat vahingot ovat vähentyneet. Itse padosta on tullut suuri turistinähtävyys kalastus- ja ulkoilumahdollisuuksineen.

Right Tunnelling sai pian mainetta luotettavana urakoijana yhdyskuntatekniikan projekteissa. Se onkin kasvanut Thaimaan johtavaksi tunneliurakoitsijaksi, jolla on toimintaa myös naapurimaissa Laosissa ja Myanmarissa.

Robit on puolestaan ansainnut Right Tunnellingin parissa luotettavan maineen partnerina, joka toimittaa porakruunuja, tankoja, holkkeja ja niskoja sekä BulrocRobitin vasaroita.

– Yhteistyömme on sujunut mutkattomasti jo vuosikausia. Käymme usein heidän työmaillaan Thaimaassa ja Laosissa tutustumassa haastaviin porausolosuhteisiin, jotta saamme suunniteltua heille optimaaliset työkalut, kertoo Robitin Kaakkois-Aasian myyntijohtaja Antti Mäkinen.

Robitin työkaluilla on viime aikoina porattu muun muassa rautatietunnelia Saraburin provinssissa, Maetaeng-Maengadin vesitunnelia Chiang Main lähistöllä, ja vesivoimalan padon syöttötunnelia Bolikhamxayn provinssissa Laosin puolella.

Kesällä 1546 Juan de Tolosa, espanjalais-baskimaalainen konkistadori, tunsi olonsa turhautuneeksi. Hän oli johtanut useita hopeanetsijöiden tutkimusretkiä keskisessä Pohjois-Meksikossa, laihoin tuloksin. Vihdoin syyskuun kahdeksantena hänen onnensa kääntyi.

De Tolosa oli osunut emosuoneen, joka ennen pitkää osoittautui yhdeksi maailman rikkaimmista hopeaesiintymistä. Muutamassa vuosikymmenessä hänen paikalle perustamastaan leiristä kasvoi vauras kaupunki nimeltä Zacatecas, josta myöhemmin tuli samannimisen
osavaltion pääkaupunki. 1700-luvulla Zacatecasin osavaltio tuotti jo viidenneksen koko maailman hopeasta.

De Tolosan päivistä on melkein viisisataa vuotta, mutta Zacatecasin hopeasuonissa ei näy ehtymisen merkkejä. Yksi osavaltion suurimmista maanalaisista kaivoksista on nimeltään El Saucito, lähellä Fresnillon kaupunkia, viitisenkymmentä kilometriä Zacatecasin kaupungista
pohjoiseen. Sen omistaa kaivosyhtymä Fresnillo plc. Se on ollut toiminnassa vuodesta 2011 ja tuottaa vuodessa noin 22 miljoonaa unssia (yli 620 000 kg) hopeaa ja jonkin verran kultaa, lyijyä ja sinkkiä.

Tuotannon ylläpitämiseksi ja tehostamiseksi kaivosta kehitetään jatkuvasti. Vuonna 2017 urakoijat kaivavat El Saucitossa noin 24 000 metriä kalliota. Tällaisessa mittakaavassa onnistumisen edellytyksenä on, että kaikkia kulutusosia, kuten kruunuja, tankoja ja niskoja on koko ajan luotettavasti saatavilla.

Useat urakoijat El Saucitossa ovat valinneet Robitin työkalut, joita heille toimittaa paikallinen jälleenmyyjä Rock Bits Tools. ”Tarvitaan jatkuvaa kommunikointia asiakkaan kanssa, jotta voimme varmistaa että poravaunussa porausparametrit ja muut asiat ovat kunnossa. Rock Bits Tools palvelee asiakkaitamme esimerkillisen hienosti”, sanoo Robit S.A.C.:n myyntijohtaja Jorge Leal.

Yksi Robitin tuotteita käyttävistä urakoitsijoista El Saucitossa on Cominvi, joka on saavuttanut vaikuttavia tuloksia tunneli- ja peränporauksessa. ”Joka poratyökalulla on oletettu kestoikä, joka riippuu kaivoksesta tai alueesta. Esimerkiksi El Saucitossa poranniskaa, joka kestää 5 000 porametriä, voidaan pitää laadukkaana. Viime keväänä Cominvi porasi eräällä jumbollaan 9 196 metriä COP1838 R38 038/435 -niskallamme. Se on kaivoksen ennätys”, Jorge kertoo häivähdys ylpeyttä äänessään.

Ennätyksen rikkomiseen saattaa tarjoutua vielä uusia tilaisuuksia. Pelkästään El Saucitossa arvioidaan hopeamalmia riittävän vielä ainakin 25 vuodeksi.

Kuva: Rock Bits Toolsin tehoviisikko liikenteessä. Vasemmalta: Gustavo Martinez, Jorge Rodriguez, Felipe Azpilcueta, Ricardo Castillo, Carlos Torres.

Harvey, Irma, Maria – tuttuja nimiä kaikille jotka seurasivat uutisista hurrikaanien riehuntaa Meksikonlahdella vuonna 2017. Niin epätodennäköiseltä kuin se vaikuttaakin, ne ovat yksi syy siihen miksi Arkansasin graniittilouhoksilla tehdään tätä nykyä pitkää päivää.

“Minut esiteltiin toimitusjohtajalle Conexpo-messuilla Las Vegasissa. Tulimme heti hyvin toimeen. Kerroin että meillä kruunut, holkit ja vasarat kuluivat ylettömän nopeasti Arkansasin työmaalla, kovan kivilaadun takia. Toimitusjohtaja sanoi voivansa auttaa. Poraustyönjohtajamme oli itse asiassa jo testannut Robitin työkaluja, mutta jälleenmyyjän kautta hankittuina ne vaikuttivat kalliilta. Kävin myöhemmin Robitin tehtaalla Teksasin Shermanissa ja tilasin sarjan teriä ja vasaroita. Aluksi terät eivät oikein toimineet, mutta Robit suunnitteli uusia palautteemme perusteella. Sen jälkeen tuotteet ovat toimineet paremmin kuin mitkään muut koskaan käyttämämme. Olemme erinomaisen tyytyväisiä niin tuotteisiin kuin palveluunkin.”

Dane Braden
toimitusjohtaja, Explosive Contractors, Inc.

Yhdysvalloissa kaikkein suosituin kattomateriaali on bitumipaanu. Se on hinnaltaan edullinen ja suhteellisen helppo asentaa. Paanun pohja kyllästetään bitumilla ja pinnoitetaan mineraalirakeilla. Rakeet lisäävät kestävyyttä ja suojaavat bitumia heikentävältä ultraviolettisäteilyltä. Rakeista paanu saa myös tunnusomaisen värinsä.

Paraskaan raekerros ei silti auta suojaamaan kattoa hirmumyrskyltä. Hurrikaanit hajottavat tai repivät irti tuhansia kattoja vuosittain Yhdysvaltain kaakkoisella alueella. Tämä on lisännyt kattopaanujen tuotantoa ja siten myös mineraalirakeiden kysyntää alueella.

Harmaa pöly pöllähtelee maasta, kun Justin Brandt ohjailee poraa oranssinpunaisessa vaunussaan graniittilouhoksessa keskellä Arkansasin osavaltiota. Hän poraa kovaan kallioon 5,75 tuuman (14.6 cm) reikiä 14–15 metrin syvyyteen. Myöhemmin reiät panostetaan ja räjäytetään. Syntyneet lohkareet käyvät läpi kaksivaiheisen murskaus- ja jauhamisprosessin, jonka tuloksena syntyy parin millimetrin läpimittaisia graniittirakeita – ihanteellista materiaalia bitumipaanujen pinnoittamiseen.

Oranssinpunaisen poravaunun omistaa Explosive Contractors, Inc (ECI). Arkansasin ja kotiosavaltionsa Missourin lisäksi ECI poraa ja räjäyttää kymmenillä työmailla Kansasissa, Illinoisissa, Wisconsinissa ja Oklahomassa, noin viidenkymmenen vakituisen työntekijän ja useiden alihankkijoiden voimin.

Kvartsipitoinen, erittäin kova Arkansasin graniitti on poratyökaluille tiukka haaste. Porakruunut ja vasaratkin kuluvat nopeasti. ”Jokainen minuutti, jonka kone on sammuksissa teränvaihdon takia, tarkoittaa tuotannon menetystä”, sanoo Dane Braden, ECI:n toimitusjohtaja
ja omistaja.

Viime kuukausina tuotanto Arkansasin louhoksella on tehostunut merkittävästi, kun aiemmin käytetyt uppoporauskruunut ja -vasarat vaihdettiin Robitin kalustoon. Muutos ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä; optimaalisten työkalujen löytämiseksi Robitin oli tehtävä koko joukko koeporauksia, tulosten analysointia ja tuotekehitystä. Nyt käytössä olevat vasarat poraavat jopa kaksi kertaa pidempään kuin edelliset.

Se on varmasti hyvä uutinen muidenkin graniittilouhosten kannalta.

Kuva: Vasemmalta: ECI:n toimitusjohtaja Dane Braden, työnjohtaja George Aday ja turvallisuuspäällikkö Sam Crutcher.

Porausreiän poikkeamat ovat olleet kaivostoiminnassa yleinen ongelma viime aikoihin asti. Robitin uraauurtava Sense System -tuotelinja on kehitetty tämän ongelman ratkaisemiseksi. Sitä on kokeiltu ja testattu laajasti louhoksissa ja kaivoksissa ympäri maailmaa – nyt myös Indonesiassa.

Kultakaivoksissa malmien pitoisuutta tutkitaan yleisesti porausreiästä nostettujen kivinäytteiden avulla. Tarkalla näytteenotolla voidaan maaperästä paikantaa malmi- ja sivukivivyöhykkeet, mikä on olennaisen tärkeää tehokkaan kaivossuunnittelun kannalta.

Kun räjäytyskarttaa suunnitellaan näytteiden pohjalta, on yleensä tyydyttävä kaksiulotteiseen tietoon. Mitä syvemmälle porataan, reiällä on myös taipumus kääntyä halutusta suunnasta sivuun. Tämän poikkeaman seurauksena kerätty näytetieto saattaa olla epätarkkaa tai virheellistä.

Nämä ovat tuttuja ongelmia myös Indonesiassa Bumi Suksesindon omistamassa kultakaivoksessa, joka sijaitsee Banyuwangissa Itä-Jaavalla. Niinpä kaivoksella urakoitsijana toimiva poraysyhtiö Madhani, yhdessä räjäytysurakoitsija Dahanan kanssa, tarttuivatkin mielellään tilaisuuteen testata Robitin M-Sense-järjestelmää yhdessä PT. Martonin kanssa, joka on Robitin jakelija Indonesiassa.

”Havaitsimme, että M-Sense auttoi parantamaan malminäytteenottoa. Normaalisti räjäytyskentät suunnitellaan kaksiulotteisen datan pohjalta, mutta M-Sensen ansiosta porausreiästä ja koko porauskentästä saa välittömästi 3D-näkymän tablettitietokoneen näytölle. Kaikki poikkeamat malmi- ja sivukivivyöhykkeiden välillä on helppo havaita ”, selittää PT. Martonin Sales Manager Frandy Widjaja.

”Ja kun porausreiän poikkeaman voi mitata, voidaan myös välttää ylipanostukset, mikä parantaa turvallisuutta avolouhoksella”, Frandy lisää.

M-Sense-järjestelmää on testattu myös Citereupin sementtikaivoksella Länsi-Jaavalla yhtä lupaavin tuloksin.

”Molemmilla työmailla olemme saaneet testiryhmiltä erinomaista palautetta: M-Sense on käyttöliittymältään yksinkertainen, painoltaan kevyt ja helposti yhden henkilön käytettävissä. Tämä säästää mittaustyössä paljon aikaa ja vaivaa ”, Frandy summaa.

Maailmassa on melko vähän kaivostyömaita, joiden alueella voi törmätä vaeltaviin norsu- ja puhvelilaumoihin. Phalaborwan kaivoskompleksissa Etelä-Afrikan koilliskulmassa, mahtavan Krugerin kansallispuiston kyljessä, näky ei ole mitenkään harvinainen.

Valtavassa Phalaborwan kompleksissa louhitaan useita arvomineraaleja, kuten fosfaattia, kuparia, zirkoniumia, rautaa ja vermikuliittia. Fosfaatti on keskeinen ainesosa lannoitteissa. Ennen Phalaborwan kaivoksen perustamista vuonna 1951 Etelä-Afrikan maatalous oli riippuvainen tuontifosfaattikivestä. Nykyään Etelä-Afrikka vie fosfaattilannoitteita ympäri maailmaa.

Paikallinen perheyritys Venter Drilling on ollut porausurakoitsijana Phalaborwassa kymmenisen vuotta. Vuoden 2018 alussa Robit SA otti heihin yhteyttä ja ehdotti Robitin DTH-porakruunujen ja -vasaroiden testaamista. Venter Drillingin omistaja Pieter Venter ei ollut täysin tyytyväinen silloisen toimittajansa tuotteisiin, ja testiohjelma tuntui hyvältä ajatukselta. Sopimus oli molemmille osapuolille hyödyllinen, koska testeistä myös Robit saisi aitoa palautetta tuotteistaan.

Ensimmäiseen koe-erään kuului kymmenen DTHkruunua ja yksi DTH-vasara. ”Asetimme tavoitteeksi 800 metriä porakruunua kohti ja vasaralle 8 000 metriä”, sanoo Len Botha, joka kehittää Robit SA:n liiketoimintaa Etelä-Afrikassa. ”Ensimmäisessä testissä vasara saavutti 10 767 metriä. Porakruunujen keskiarvo oli 1 198 metriä, ja parhaalla kruunulla porattiin jopa 1 699 metriä. Edellisen toimittajan keskimääräinen tulos porakruunua kohti oli vain 811 metriä ”, Len kertoo.

Tämä oli tietysti erittäin lupaavaa, mutta Pieter Venterin vakuuttamiseksi järjestettiin vielä toinen testisarja. Tällä kertaa vasara porasi yli 12 000 metriä. Porakruunujen suoritus oli samaa tasoa kuin ensimmäisissä testeissä.

”Robitin työkaluilla kokonaiskustannukset kruunujen osalta vähenivät 32 %. Tämä oli enimmäkseen DTA:ssa kehitetyn muotoilun ansiota: ulkokehällä 18 mm nastat, sisäpuolella 16-milliset ja keskellä kolme huuhtelureikää”, Len kertoo.

Phalaborwan esiintymässä on noin 2,5 miljardia tonnia fosfaattikiveä, mikä on noin viisi prosenttia tunnetuista varannoista maailmassa. Onkin erittäin todennäköistä, että elefantit ja puhvelit jatkavat rauhanomaista rinnakkaiseloaan kaivosmiesten kanssa vielä hyvän aikaa jatkossakin.

Betoni on monipuolisimmin ja laajimmin käytetty rakennusmateriaali. Tyypillisestä betoniseoksesta 60–80 % koostuu runkoaineeksi kutsutusta kiviaineksesta. Maailman mineraalituotannosta suuri osa meneekin rakennusteollisuuden runkoaineiksi. Tämä pätee myös Brasiliassa.

”Brasiliassa betonin runkoaineen louhinta on kaivosalan tärkeimpiä tuotannonaloja. Viimeaikaisina laihoina vuosina tuotantomäärät putosivat, mutta talous on nyt toipumassa vaiheittain. Tämä koskee myös runkoainemarkkinoita. Tässä segmentissä Robit löysi Brasiliasta tärkeän yhteistyökumppanin, joka auttaa edistämään kasvustrategiaamme”, sanoo Alexei Albuquerque, Robitin Sales Manager Latinalaisessa Amerikassa.

Paraná Drill on vuonna 2001 perustettu yritys, joka toimittaa laitteita, varaosia ja kulutusosia kaivosalalle. Sen päämaja on Paranán osavaltion pääkaupunki Curitibassa, ja toimialue kattaa Brasilian eteläiset osavaltiot.

”Etsin jatkuvasti laadukkaita tuotteita, joilla on hyvä maine. Kun tiesin, että Robit etsii uutta jakelijaa näille markkinoille, lähestyin heitä ja tutustutin heidät Paraná Drillin toimintaan”, sanoo Fabiano Buffon, Paraná Drillin toimitusjohtaja.

”Päätimme sitten testata louhoksellamme Robitin työkalujen toimivuutta. Ensivaikutelmani niistä oli todella hyvä ja tulokset olivatkin positiivisia, kuten olimme odottaneet. Olemme tyytyväisiä Robitin työkalujen suorituskykyyn ja Robitin tiimiltä saamaamme tukeen.”

Paraná Drill on arvostettu yritys kaivosalalla, etenkin Etelä-Brasiliassa. Markkinoilla on vahva kasvupotentiaali, mutta myös omat haasteensa.

”Kilpailijakentän lisäksi meidän on otettava huomioon tuontitullit, asiakkaiden rahoitustilanne ja valuuttakurssien voimakas vaihtelu. Tällaisessa tilanteessa on epäilemättä eduksi että meillä on kumppani jolla on tarjota kustannustehokkaat ja laadukkaat tuotteet”, toteaa Fabiano Buffon.

Kuva: Mikko Vuojolainen, VP, Robit Americas (vas.) ja Fabiano Buffon, President, Paraná Drill

1700-luvun lopulla Ranskan vallankumoushallitus oli voimiensa tunnossa. Napoleonin tähti oli nousussa ja armeija teki valloituksia pitkin Eurooppaa. Napoleonkin tajusi että armeija ”marssii vatsallaan”. Hallitus lupasikin 12 000 frangin palkkion keksinnöstä, jolla ruoka säilyisi sotaretkillä. Tällä oli myöhemmin kauaskantoiset vaikutukset pienelle Quiberonin kylälle Bretagnessa.

Pariisilainen kondiittori Nicolas Appert keksi vuosikausien kokeilujen jälkeen että kuumentaminen ja ilmatiivis pakkaaminen estää ruokaa pilaantumasta. Säilyke oli näin keksitty – ja Appert kuittasi muhkeat 12 000 frangia.

Melko pian Bretagnessa hoksattiin että peltipurkkiin oli kätevä säilöä myös sardiineja. Quiberonista tuli 1800-luvun mittaan Ranskan johtava sardiinikalasatama ja sardiinisäilykkeiden tuottaja.

Quiberonin tölkkisardiinia saa vielä tänäkin päivänä – jopa nettikaupasta – mutta elinkeinona sardiinikalastus on jo kauan sitten saanut tehdä tilaa turismille. Viehättävä Port Haliguenin venesatama onkin nykyään merkittävä huviveneilijöiden keidas Bretagnessa. Venepaikkoja on yli 1 100 ja yöpymisiä 11 000 vuosittain. Aivan venesataman vieressä on pitkät pätkät upeaa hiekkarantaa.

Alun perin kalastusveneille rakennetussa satamassa ovat kuitenkin kasvun rajat alkaneet tulla vastaan. Satamainfra ja rakenteet ovat ikääntyneet, ja luontainen liettyminen on tehnyt satama-altaista liian matalia isommille aluksille.

Port Haliguenissa onkin aloitettu massiivinen uudistustyö. Molemmat satama-altaat ruopataan syvemmiksi, laiturit ja ponttonit suunnitellaan kokonaan uusiksi ja venepaikkoja lisätään. Ensi vaiheen tavoitteena on nostaa ruoppaamalla altaista yli 50 000 kuutiometriä saviainesta, jota käytetään täyttömaana muun muassa uuden parkkialueen tarpeisiin.

Urakoitsijana toimii VINCI Construction Maritime et Fluvial. Satamarakenteiden perustuksissa käytetään combi-seinätekniikkaa, jossa merenpohjaan porataan teräspaaluja kantaviksi rakenteiksi, ja niiden väliin asennetaan teräspontteja yhtenäiseksi seinäksi. Robit huolehti combi-seinän teknisistä ratkaisuista Senior Specialist Kari Juntusen ja Export Manager Taha Laissaouin johdolla. ”Suunnittelimme VINCIn kanssa kustannustehokkaasti parhaan kokonaisratkaisun työkaluineen ja toimintatapoineen. Tässä onnistuimmekin: paalutus sujui erinomaisesti 8 paalun päivävauhdilla”, Taha kertoo.

Keskimäärin 15–18 metrin pituisia paaluja porattiin kaikkiaan 460 kappaletta. Osan paaluista toimitti suomalainen SSAB. Robitin toimitukseen sisältyivät putkitusjärjestelmät (DTH-ROX SR 863/23), järeä 24 tuuman vasara ja iskunvaimentimet.

Mittavassa modernisointiprojektissa riittää urakkaa, ja vielä toistaiseksi satama-alueella lokkien kirkuna peittyy kaivureiden ja poralaitteiden jyrinän alle. Vuonna 2020 Port Haliguenin on määrä olla valmis ottamaan vastaan matkailijat uudessa loistossaan.